Hiilukka lenkki

Sunnuntaina 12.9 lähdimme ajamaan aamulenkin jälkeen Myrskylään.
Sillä siellä järjestettiin Heeler lenkki, jossa tapasin kaavereitani pitkästä aikaan, Ja olipa siellä muutama uusikin kaveri. Ajo matka ei ollut kovin pitkä, lenkkimaastot sijaitsivat Orimattilassa. Kun kaikki muutkin olivat tulleet paikalle niin pääsimme lähtememään lenkille, jossa sain juosta kavereideni kanssa ja nuuhkia uusia hajuja. Mutta aina en mennyt haistelemaan heinätupsuja sillä minun piti vahtia Axua, ettei hän lähde mihinkään. Tosin minä kyllä välillä jouduin komentamaankin Axua, että alappa tulla sieltä ruohotupsun luota. Välillä minä annoin Axunkin tutustua muihinkin kavereihin, joita hän ei ollut nähnyt ikinä. Lenkki oli siitä kiva, kun saimme olla vapaana kaikki ja minäkään en lähtenyt minkään metsän eläimen jäljen perään, koska kavereita oli paljon, joiden kanssa temmelsin.
Alhaalla on muutama kuva lenkistä ja kavereista.

Match Show 15.7.10

15.7.10 kävimme Lahden Match Showssa.

Numeromme oli pieni, joten pääsimme melko heti kehään.
Kehässä Hiski liikkui hyvin, mutta tuomari sanoi taas, että koira ontuu.
Mutta tosin tuomari ei edes tuntenut koko rotua.
Joten tuomari antoi meille sinisen nauhan eli H:n.
Sitten pääsimme kilpailemaan kaikkien sinisten nauhojen saaneiden kanssa, jotka olivat pieniä koiria. Minusta vaan tuntuu siltä, että Hiski ei ontunut yhtään tassua, koska ei se ole ontunut sitä edes lenkilläkään, mutta en tiedä sitten johtuisiko se siitä kehä paikasta, kun se oli hiekka kentällä. Joten olemme nyt kävellet paljon hiekka teillä, että se tottuisi hiekkaan niin näyttelyissä voisi mennä paremmin.

Hiskin 1 vuotis synttärit

Tänään 7.4 vietimme minun synttäreitä ukilla ja mummolla. Aamulla, kun heräsin niin minua odotti olohuoneessa paketti, joka oli paketoitu lahjapaperilla, jossa oli erinlaisia eläimiä. Tutkin vähän aikaa pakettia, kunnes Riina tuli auttamaan paketin avaamisessa.. Kun paketti oli saatu auki, niin sitten se riemu alkoi, kun paketin sisältä löytyi hyviä lohen nahkasta tehtyjä rullia ja vinkuva virtahepo. Minä sain yhden lohi rullan ennenkuin lähdimme aamu lenkille. Lenkin jälkeen isäni alkoi väsäämään minulle kakkua, johon tuli kerros maksalaatikkoa ja sen päälle tonnikalaa ja tonnikalan päälle kalkkunaa ja kuorrutteena oli ranskan kermaa ja proileri sipsejä ja tietenkin yksi kynttilä.

Tässä synttäreitä
vietetään kavereiden seurassa

Talvista lenkkeilyä 2010

Siinä kaikki neljä heeleriä juoksee pallon perässä,

mutta Reetu se vaan haistelee hajuja

Siinä pojat jahtaavat tyttöjä

Hiski ja Hertta kantavat yhdessä keppiä

Lahden epävirallinen pentunäyttely 25.10.2009

Kävimme Hiskin kanssa ensimäisessä näyttelyssämme, taas uusi, ja jännittävä asia meille kaikille. Isäni käytti Hiskin kehässä, josta saavtuksena tuli pentu ROP, eli (rotunsa paras). Niinpä päivästä tulikin pitkä, kun odottelimme vielä näyttelyn parasta valintaa. Siinä välissä minä itse kävin harjoittelemassa junior handler kehässä. Se olikin ensimmäiseksi näyttelyksi melkoinen kokemus. Illalla sitten soiteltiin Evalle, iloisia uutisia Hiskin saavutuksesta.

Hiskin siskoa Minniä tapaamassa 12.9.2009

Matkasimme Vantaalle, Riikkilän perheen luo tapaamaan Minniä, Hiskin siskoa. Tapaaminen oli mahtava juttu. Hiski, ja Minni tunsivat varmasti heti toisensa, siltä se ainakin meistä vaikutti. Oli kuin he olisivat olleet yhdessä koko ajan, leikki oli juuri sellaista sisarusten välistä leikkiä. Paini, ja kilpailu alkoi heti. Vaikka välillä näytti siltä, että leikki menisi rajuksi, loppujen lopuksi, se olikin vain sisarusten välistä kisailua. Vietimme mahtavan päivän Minnin ja Riikkilän perheen kanssa. Sovimme että tapaamme jatkossakin, siitä taas lisää sitten. Suuret kiitokset Riikkilän perheelle upeasta ja antoisasta päivästä.

Kesäloma 2009

Hiski ihmetteli kotona, että mikä ihmeen hässäkkä, minulla ja Isällä oiken on, kun pakkasimme aamulla tavaroita autoon, ollessamme lähdössä maalle lomalle. Hiski ei oikein uskaltanut, edes asettua paikoilleen kotona,vaan kulki perässä pakatessamme tavaroita, ettei vaan jää matkasta. Matkasta tulikin erilainen, kuin yleensä. Pysähdyksiä olikin enemmän, vaikka Hiski nukkui suuremman osan matkasta. Perillä Lieksassa, Viekijärvellä. Hiskiä odottikin aivan uusi ympäristö ja hajut, sekä iso piha, missä sai juoksennella vapaana. Se olikin uutta, ja mukavaa, kun sai juosta Reetun kanssa pihalla kilpaa, ja kiusata Reetua. Mutta enemmän, Hiski tykkäsi kaivella kaikenlaisia juuria maasta. Yritimme tietysti myös totutella Hiskiä veteen, mutta vesi, ja rantaan lyövät laineet, olivat vielä liian jännittäviä asioita. Hiski totuttelikin sitten veteen, lasten altaassa, joka sekin tuntui aluksi kovin jännältä, mutta pikkuhiljaa uskallettiin kastella jo tassut. Se olikin ensimmäinen lomamme, yhdessä Hiskin kanssa, nautimme siitä, kun saimme katsella kuinka mukavaa Hiskillä oli juosta ja touhuta vapaana pihalla.

Ukilla ja Mumolla Reetua tapaamassa 13.6.2009

Sitten olikin jo aika, käydä esittelemässä Hiskiä Ukille ja Mumolle, sekä Reetulle(leonbergi uros). Se olikin jännittävä tapahtuma meille kaikille. Minua ja Isääni jännitti varmasti ainakin yhtäpaljon kuin Hiskiä. Olihan pojilla aikamoinen kokoero. Aluksi Isäni piti Hiskiä sylissä, että Reetu sai ensin rauhassa haistella, meidän pientä poikaa. Ja kun Reetu oli saanut tutustua Hiskiin rauhassa, oli tietysti Hiskin vuoro tutustua Reetuun. Pikkuhiljaa uskalsimme laskea Hiskin maahan, jotta tutustuminen sujuisi omalla luontevalla ja luonteenomaisella tavalla. Se menikin hyvin, Reetu suhtautui Hiskiin erittäin rauhallisesti ja hyväksyvästi. Hiskikin uskaltautui vähitellen jo leikkimään, välillä jopa hullun rohkeasti, siitä se sitten alkoi, Hiskin ja Reetun välinen kaveruus.

Uusi ympäristö 8.6. 2009

Varasimme ensimmäiseen, oman pihan tutustumiseen ja tutkisteluun tietysti leluja mukaan, mutta eiväthän ne lelut paljoa kiinnostaneet. Kiinnostavinta oli kaikki uudet hajut ja kaikenlaiset ötökät nurmella, etenkin madot ja toukat. Maistuivatkin vielä ilmeisen hyviltä, kun piti oikein kaivamalla kaivella niitä. Myöhemmin Merja tuli Heeler tyttöjen kanssa(Saimin ja Hertan) katsomaan meidän Hiskiä. Siinä sitä riitti vipinää ja vilskettä, kun poika yritti saada kosketuksen tyttöihin nuoresta iästä huolimatta.

Tutustuminen uuteen kotiin ja ihmisiin. 7.6.2009

Jo matkalla kotiin autossa, tuntui aivan kuin, Hiski olisi tuntenut meidät, jo pidemmän aikaa. Hiski otti meidät heti omakseen, oli hyvin rauhallinen ja rohkea. Tietysti turvautuminen syliin, oli jollakin tapaa uuden paikan aiheuttamaa jännitystä, ja sylistä haettiin turvallisuuden tunnetta. Hiskin kotiutuminen uuteen kotiin sujui erittäin hyvin, ja helposti. Olimme tietysti valmistelleet kotia siihen, että meille tulee uusi perheenjäsen. Ruoka, ja vesikupit asetettu paikoilleen, mattoja hieman sivuun, ja lehtiä tilalle. Oma peti, sekä leluja, ja hoitotarvikkeita oli tietysti hankittu hiskille, jo hyvissä ajoin, kun oli varmistunut, että saamme uuden perheenjäsenen. Ensin tietysti piti kierrellä kaikki paikat, ja tarkastella muutenkin uutta kotia. Koti tietysti tarkastettiin yhdessä yhdessä, Hiskin seuratessa jokaista askeltamme. Kun paikat oli tutkittu, olikin aika hieman leikkiä, ennen nukkumaan menoa. Sitten olikin, jo aika tutustua uuteen petiin. Ensin tietysti varovasti haistellen, ja pikkuhiljaa tassu kerrallaan, se tuntuikin ilmeisen hyvältä. Peti olikin heti siitä asti, otettu omaksi petiksi"pöksäksi". Olimme varautuneet siihen, että Hiski saattaa itkeä ikäväänsä ensimmäisinä öinä, mutta näin ei onneksi käynyt. Hiski nukkui alusta asti hyvin rauhallisesti, ja luottavaisen rennosti, mitä nyt aina välillä näki unia. Tietysti kaikki uudet äänet, myös välillä havahduttivat, mutta siihenkin totuttiin nopeasti. Sisäsiistiksi, Hiski oppi myös erittäin helposti. Isoja tarpeita vain muutaman kerran, pissoja hieman enemmän. Lehtiä pikkuhiljaa vähentämällä, ja seuraamalla Hiskin käyttäytymistä, osasimme ajan myötä huomata koska, on aika lähteä ulos tarpeille. Lopuksi meillä, oli vain ulko-oven edessä yksi lehti, jonne Hiski hakeutui heti kun. oli aika mennä ulos. Olimme siis saaneet aivan hellyyttävän, ja rakastettavan uuden perheenjäsenen.

Hiski perillä Lahdessa 7.6.2009

(Hiski kertoo)
Saavuin uuteen kotipaikkaani Lahteen 7.6-09 myöhään illalla. Matkustimme pitkän matkan Bodenista(Ruotsista)-Lahteen siskoni Minnin kanssa yhdessä Riikkilän perheen mukana. Pysähtelimme tietysti useasti, koska meillä pienillä oli tietysti omat tarpeemme. Matka meni oikein hyvin, saimme olla välillä lasten sylissä, ja tietysti välillä lepäsimme kuljetusboxissa. Olimme molemmat(minä ja Mimmi) saaneet kasvattajalta mukaan joitakin kivoja omia leluja, ja ruokaa, jotka saivat matkamme tuntumaan turvalliselta kodin vaihtuessa, vaikka olihan meillä vielä toisemme. Lahdessa vielä jaloittelimme ja leikimme siskoni kanssa jonkin aikaa, ennen kuin siskoni jatkaisi matkaansa omaan uuteen kotiinsa Vantaalle. Sitten toivotinkin siskolleni oikein hyvää matkaa, ja kuiskasin vielä, että pidetään yhteyttä, mutta siitä sitten jatkossa.

Haaveissa Oma Koira

Olen jo pitkän aikaa halunnut hankkia oman koiran. Luin netistä tietoja eri koiraroduista ja niiden luonteista. Sitten kerran isäni vanhempien kahvipöydässä tuli asia puheenaiheeksi, ja mummoni kertoi nähneensä ulkoiluttaessaan omaa koiraansa Reetua(Leonbergiä) kaksi aivan ihanaa pientä ja tarmoa täynnä olevaa koiraa (Hertta ja Saimi)heeleriä. Sitten kuulin, että Isäni siskon tyttö tunsi näitten koirien omistajan(Merjan) tytön, ja hän oli kertonut että (Merja) olisi astuttamassa Herttaa. Kysyin isältä että, voitaisiinko mennä katsomaan näitä kahta pientä koiraa. Isänikin oli jo tottunut ajatukseen että, meille tulisi koira! Niinmpä soitimme sitten Merjalle ja kysyimme voisimmeko tulla katsomaan näitä koiria. Menimme, ja me molemmat ihastuimme kovasti näihin koiriin(Heelereihin). Päätimme sitten hankkia Heelerin. Merjakin jo lupasi meille yhden uros heelerin, mutta sitten astutus ei onnistunutkaan ja niinmpä jouduimme miettimään muuta mahdollisuutta. Saimme tietoa Merjalta, että Eva(ja Merja omistavat puoliksi Saimin). Sitten soitimmekin Evalle ja keskustelimme asiasta ja Evallakin oli jo tietoa tulevista pennuista Ruotsissa, mutta sielläkään ei onnistunut. Eva lupasi ilmoittaa meille jos pentuja on suunniteilla muualla, joten jouduimme odottamaan jonkin aikaa. Eva ilmoittikin meille jonkin ajan kuluttua, että muualla Ruotsissa(kennel Rapptonissa) Lena Tegström on astuttanut Tulipan ja saisimme yhden uroksen. Pääsiäisenä 2009 saimme kuulla iloisen uutisen, että pennut ovat syntyneet (yksi uros ja kaksi narttua). Jäimmekin odottelemaan, että saisimme pennun kotiin ja sitten alkoikin kova nimen miettiminen koiralle ja pitkän miettimisen jälkeen ja monien vaihtoehtojen jälkeen päädyimme Hiski nimeen, joten pennustamme tulikin Hiski. Saimme kuulla Evalta, että toinen Hiskin siskoista olikin tulossa tänne Suomeen Vantaalle. Riikkilän perhe Vantaalta (nykyisiä hyviä ystäviämme) oli lupautunutkin hakemaan nartun (nykyisin Minni) ja tuomaan meidänkin Hiskin siinä samalla tänne Lahteen. Isot kiitokset Vantaalle Riikkilän perheelle. Suuret kiitokset myös Evalle ja Merjalle. (Hiski kuvassa edessä ja Minni takana).