tiistai 26. tammikuuta 2010

Haaveissa Oma Koira


Olen jo pitkän aikaa halunnut hankkia oman koiran. Luin netistä tietoja eri koiraroduista ja niiden luonteista. Sitten kerran isäni vanhempien kahvipöydässä tuli asia puheenaiheeksi, ja mummoni kertoi nähneensä ulkoiluttaessaan omaa koiraansa Reetua(Leonbergiä) kaksi aivan ihanaa pientä ja tarmoa täynnä olevaa koiraa (Hertta ja Saimi)heeleriä. Sitten kuulin, että Isäni siskon tyttö tunsi näitten koirien omistajan(Merjan) tytön, ja hän oli kertonut että (Merja) olisi astuttamassa Herttaa. Kysyin isältä että, voitaisiinko mennä katsomaan näitä kahta pientä koiraa. Isänikin oli jo tottunut ajatukseen että, meille tulisi koira! Niinmpä soitimme sitten Merjalle ja kysyimme voisimmeko tulla katsomaan näitä koiria. Menimme, ja me molemmat ihastuimme kovasti näihin koiriin(Heelereihin). Päätimme sitten hankkia Heelerin. Merjakin jo lupasi meille yhden uros heelerin, mutta sitten astutus ei onnistunutkaan ja niinmpä jouduimme miettimään muuta mahdollisuutta. Saimme tietoa Merjalta, että Eva(ja Merja omistavat puoliksi Saimin). Sitten soitimmekin Evalle ja keskustelimme asiasta ja Evallakin oli jo tietoa tulevista pennuista Ruotsissa, mutta sielläkään ei onnistunut. Eva lupasi ilmoittaa meille jos pentuja on suunniteilla muualla, joten jouduimme odottamaan jonkin aikaa. Eva ilmoittikin meille jonkin ajan kuluttua, että muualla Ruotsissa(kennel Rapptonissa) Lena Tegström on astuttanut Tulipan ja saisimme yhden uroksen. Pääsiäisenä 2009 saimme kuulla iloisen uutisen, että pennut ovat syntyneet (yksi uros ja kaksi narttua). Jäimmekin odottelemaan, että saisimme pennun kotiin ja sitten alkoikin kova nimen miettiminen koiralle ja pitkän miettimisen jälkeen ja monien vaihtoehtojen jälkeen päädyimme Hiski nimeen, joten pennustamme tulikin Hiski. Saimme kuulla Evalta, että toinen Hiskin siskoista olikin tulossa tänne Suomeen Vantaalle. Riikkilän perhe Vantaalta (nykyisiä hyviä ystäviämme) oli lupautunutkin hakemaan nartun (nykyisin Minni) ja tuomaan meidänkin Hiskin siinä samalla tänne Lahteen. Isot kiitokset Vantaalle Riikkilän perheelle. Suuret kiitokset myös Evalle ja Merjalle. (Hiski kuvassa edessä ja Minni takana).

1 kommentti:

  1. Hei Riina!
    Täällähän oli kiva tarina suuresta haaveestasi, joka toteutui.
    Onnea Hiskin kanssa uusiin harrastuksiin:)
    Aurinkoisia lenkkipäiviä teille.

    Paljon lämpimiä haliterveisiä teille:)
    Mummo ja ukki
    Reetu & Axu

    VastaaPoista