Tutustuminen uuteen kotiin ja ihmisiin. 7.6.2009

Jo matkalla kotiin autossa, tuntui aivan kuin, Hiski olisi tuntenut meidät, jo pidemmän aikaa. Hiski otti meidät heti omakseen, oli hyvin rauhallinen ja rohkea. Tietysti turvautuminen syliin, oli jollakin tapaa uuden paikan aiheuttamaa jännitystä, ja sylistä haettiin turvallisuuden tunnetta. Hiskin kotiutuminen uuteen kotiin sujui erittäin hyvin, ja helposti. Olimme tietysti valmistelleet kotia siihen, että meille tulee uusi perheenjäsen. Ruoka, ja vesikupit asetettu paikoilleen, mattoja hieman sivuun, ja lehtiä tilalle. Oma peti, sekä leluja, ja hoitotarvikkeita oli tietysti hankittu hiskille, jo hyvissä ajoin, kun oli varmistunut, että saamme uuden perheenjäsenen. Ensin tietysti piti kierrellä kaikki paikat, ja tarkastella muutenkin uutta kotia. Koti tietysti tarkastettiin yhdessä yhdessä, Hiskin seuratessa jokaista askeltamme. Kun paikat oli tutkittu, olikin aika hieman leikkiä, ennen nukkumaan menoa. Sitten olikin, jo aika tutustua uuteen petiin. Ensin tietysti varovasti haistellen, ja pikkuhiljaa tassu kerrallaan, se tuntuikin ilmeisen hyvältä. Peti olikin heti siitä asti, otettu omaksi petiksi"pöksäksi". Olimme varautuneet siihen, että Hiski saattaa itkeä ikäväänsä ensimmäisinä öinä, mutta näin ei onneksi käynyt. Hiski nukkui alusta asti hyvin rauhallisesti, ja luottavaisen rennosti, mitä nyt aina välillä näki unia. Tietysti kaikki uudet äänet, myös välillä havahduttivat, mutta siihenkin totuttiin nopeasti. Sisäsiistiksi, Hiski oppi myös erittäin helposti. Isoja tarpeita vain muutaman kerran, pissoja hieman enemmän. Lehtiä pikkuhiljaa vähentämällä, ja seuraamalla Hiskin käyttäytymistä, osasimme ajan myötä huomata koska, on aika lähteä ulos tarpeille. Lopuksi meillä, oli vain ulko-oven edessä yksi lehti, jonne Hiski hakeutui heti kun. oli aika mennä ulos. Olimme siis saaneet aivan hellyyttävän, ja rakastettavan uuden perheenjäsenen.

Hiski perillä Lahdessa 7.6.2009

(Hiski kertoo)
Saavuin uuteen kotipaikkaani Lahteen 7.6-09 myöhään illalla. Matkustimme pitkän matkan Bodenista(Ruotsista)-Lahteen siskoni Minnin kanssa yhdessä Riikkilän perheen mukana. Pysähtelimme tietysti useasti, koska meillä pienillä oli tietysti omat tarpeemme. Matka meni oikein hyvin, saimme olla välillä lasten sylissä, ja tietysti välillä lepäsimme kuljetusboxissa. Olimme molemmat(minä ja Mimmi) saaneet kasvattajalta mukaan joitakin kivoja omia leluja, ja ruokaa, jotka saivat matkamme tuntumaan turvalliselta kodin vaihtuessa, vaikka olihan meillä vielä toisemme. Lahdessa vielä jaloittelimme ja leikimme siskoni kanssa jonkin aikaa, ennen kuin siskoni jatkaisi matkaansa omaan uuteen kotiinsa Vantaalle. Sitten toivotinkin siskolleni oikein hyvää matkaa, ja kuiskasin vielä, että pidetään yhteyttä, mutta siitä sitten jatkossa.

Haaveissa Oma Koira

Olen jo pitkän aikaa halunnut hankkia oman koiran. Luin netistä tietoja eri koiraroduista ja niiden luonteista. Sitten kerran isäni vanhempien kahvipöydässä tuli asia puheenaiheeksi, ja mummoni kertoi nähneensä ulkoiluttaessaan omaa koiraansa Reetua(Leonbergiä) kaksi aivan ihanaa pientä ja tarmoa täynnä olevaa koiraa (Hertta ja Saimi)heeleriä. Sitten kuulin, että Isäni siskon tyttö tunsi näitten koirien omistajan(Merjan) tytön, ja hän oli kertonut että (Merja) olisi astuttamassa Herttaa. Kysyin isältä että, voitaisiinko mennä katsomaan näitä kahta pientä koiraa. Isänikin oli jo tottunut ajatukseen että, meille tulisi koira! Niinmpä soitimme sitten Merjalle ja kysyimme voisimmeko tulla katsomaan näitä koiria. Menimme, ja me molemmat ihastuimme kovasti näihin koiriin(Heelereihin). Päätimme sitten hankkia Heelerin. Merjakin jo lupasi meille yhden uros heelerin, mutta sitten astutus ei onnistunutkaan ja niinmpä jouduimme miettimään muuta mahdollisuutta. Saimme tietoa Merjalta, että Eva(ja Merja omistavat puoliksi Saimin). Sitten soitimmekin Evalle ja keskustelimme asiasta ja Evallakin oli jo tietoa tulevista pennuista Ruotsissa, mutta sielläkään ei onnistunut. Eva lupasi ilmoittaa meille jos pentuja on suunniteilla muualla, joten jouduimme odottamaan jonkin aikaa. Eva ilmoittikin meille jonkin ajan kuluttua, että muualla Ruotsissa(kennel Rapptonissa) Lena Tegström on astuttanut Tulipan ja saisimme yhden uroksen. Pääsiäisenä 2009 saimme kuulla iloisen uutisen, että pennut ovat syntyneet (yksi uros ja kaksi narttua). Jäimmekin odottelemaan, että saisimme pennun kotiin ja sitten alkoikin kova nimen miettiminen koiralle ja pitkän miettimisen jälkeen ja monien vaihtoehtojen jälkeen päädyimme Hiski nimeen, joten pennustamme tulikin Hiski. Saimme kuulla Evalta, että toinen Hiskin siskoista olikin tulossa tänne Suomeen Vantaalle. Riikkilän perhe Vantaalta (nykyisiä hyviä ystäviämme) oli lupautunutkin hakemaan nartun (nykyisin Minni) ja tuomaan meidänkin Hiskin siinä samalla tänne Lahteen. Isot kiitokset Vantaalle Riikkilän perheelle. Suuret kiitokset myös Evalle ja Merjalle. (Hiski kuvassa edessä ja Minni takana).